PAKO IKÄIKÄmaasta – johdatko ikää vai ihmistä?
On aika kohdata ikä uudella tavalla. Kirjoitan aiheesta kaksi blogia. Tässä ensimmäisessä osassa avaan kohta kuusikymppisen kehittymishaluisen ammattilaisen tarinaa, sukeltamisharrastustani ja oppimisen nautintoa. Vakuutan, että ikä on vain yksi osa identiteettiämme. Tarinat, kokemukset ja elämänviisaudet ovat aarteita, jotka rikastuttavat jokaista työyhteisöä. Haastan meidät kaikki arvostamaan ikädiversiteettiä ja näkemään sen voimavarana työelämässä nyt ja tulevaisuudessa.
On aika unohtaa vanhat asenteet, ennen oli ennen ja nyt on nyt! Jos et ole vielä viittäkymmentäkään, et voi tietää millaista on kokea tämä noin kuusikymppisen ikäkausi. Jokainen meistä elää omalla tavallaan. Olen perheenäiti Tuusulasta ja ydinperheeseeni kuuluu kolme aikuista miestä. Poikamme ovat kasvaneet aikuisiksi varsin hektisen työarjen ohessa. Kun nyt asumme kahden mieheni kanssa, on työelämälle entistä paremmin aikaa, ilman jatkuvaa syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunteita. Tämä on tähänastisista ikäkausistani sopivin aika panostaa innolla työntekoon. Poikien kasvettua aikuisiksi olen toteuttanut haaveitani entistä rohkeammin. Esimerkiksi käynyt sukelluskursseja nk.nitrox- kurssia myöden, hommannut kuivapuvun ja muut sukelluskamat. Sukeltaessa ei ole mitään väliä iällä tai muillakaan itse tekemiseen kuulumattomilla seikoilla. Vaaditaan peruskuntoa, yhteistyökykyä, sukeltamiseen kouluttautumista, harjoittelua, halua sukeltaa ja sopiva ympäristö varusteineen. Sukelluskavereideni iät ovat olleet noin 16–70 vuotta eikä ikä ole ratkaissut yhteistyön sujuvuutta millään tavoin.
Miksi ihmeessä sitten työelämässä epärelevantit tekijät (ikä, sukupuolisuus, kansallisuus jne.) saavat suhteettomasti painoarvoa? Mielestäni vain hyvä asenne kehittyä, osaaminen ja sopivuus kuhunkin tehtävään tulisi punnita. Aivan samoin kuin sukeltaessa: oman osaamisen tunnistaminen, halu oppia ja kokea yhdessä, ajatusten ja koetun olotilan avoin kommunikointi, omien vahvuuksien ja todellisten – ei kuviteltujen – rajoitusten tunnistaminen, luottamuksellinen yhteistyö ja halu edetä yhdessä mahdollistavat uskomattomia seikkailuja. Ennakoinnilla ja joustavalla ajattelulla saamme etua, ja työelämän tulisi joustaa sekä tarkoituksen, tuloksen että ihmisen hyvä edellä. Kun työajan ja työtehtävän vaatimukset ja soveltuvuus ihmiselle pohditaan tarkoituksenmukaisesti ja motivaatiota ruokkien, palvellaan yhteistä edistymistä.
Mihin sitten yli 55-vuotiaasta voi olla?
Tässä muutaman vuoden pätkä työelämätarinaani.
Olen vaihtanut kokonaan alaa ja opiskellut monenlaista uutta innokkaammin kuin koskaan. Tein ensin pitkän uran koulutuksillani optikko/kauppateknikko ja toimin myymäläpäällikkönä. Nyt toimin johdon coachina (ICF/ACC), työnohjaajana ja valmentajana. Suoritin myös tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon.
Alanvaihdon jälkeen olen kokenut monta täysin uudenlaista asiaa!
Perustanut yrityksen Joustomieli Oy.
Käyttänyt innovaatiosetelin digituotteen suunnitelmaan ja hakenut hankerahoitusta.
Osallistunut Hackatroniin ja ideoinut minivideon koodarin kanssa. Käänsin myös lasten e-kirjan kansainvälisessä vapaaehtoisryhmässä.
Verkostoitunut tuhansien uusien ihmisten kanssa etänä ja satojen ihmisten kanssa livenä.
Somettanut innokkaasti (aloitin vasta vuonna 2019, ennen sitä en ollut edes Facebookissa), tehnyt pro bonoa ajan salliessa ja vetänyt etänä maksuttomia pienryhmäkeskusteluja.
Hostannut lounasrinkiä (37 jäsentä tammikuussa 2024).
Kasvattanut liiketoimintaani ensimmäisen kuukauden nollamyynnistä aloittaen. Nyt yritykseni voi maksaa pientä palkkaa minulle ja rahoittaa jatkuvaa oppimistani sekä yrityksen kehitystyötäni.
Ostanut palveluita muilta yrityksiltä eli pyöritän taloutta.
Harjoitellut kolmen eri tekoälytyökalun kanssa: ChatGPT4, Midjourney ja Tome.
Tämän kirjoitukset kuvat olen promptannut Midjourneyllä.
Ideoinut yksin ja yhdessä kumppaneiden kanssa valmennuskonseptit: Pakohuone Coaching, Stand Up – Coaching ja Robinson CruCEO.
Koonnut ryhmän asiantuntijoita diversiteettiä puolustavaan ”mitävälii” ryhmään ja kirjoittanut artikkelin kirjaan Ikädiversiteetillä menestykseen yhdessä seitsemän muun yhteisohjautuvaan projektiin innostuneen ihmisen kanssa. Julkkareita juhlittiin viime syyskuussa Helsingin Kauppakamarissa tuottajamme Taina Parviasen johdolla livestreemissä. Juhlittin vielä uudestaan Maija Fastin ansiosta How Violinsinin ainutlaatuisessa tilassa.
Ollut vieraana kolmessa eri podcastissa ja sopinut webinaareista, jotka toteutan vuorovaikutteisesti ja osallistaen ihmisiä yhteiseen ajatteluun.
Perustin #mitävälii ryhmän Linkkarissa, innostaakseni ihmisiä yhteistyöhön toistensa kanssa. Ideani oli yhteisohjautuvasti edistää työelämän diversiteettiä ja arvojeni mukaista deib kulttuuria.
Aivot ovat neuroplastiset ja ihminen on mukautuvainen. Koen olevani jonkinlainen synteesi kaikista sukupolvista, enkä suostu pysymään minulle muka kuuluvassa tyypillisessä käyttäytymistyylissä. Olen luontainen verkostoituja, jopa ”megaconnector”, joka verkostoidun iästä tai maiden rajoista välittämättä. Laajeneva leikkikenttä tekoälyineen mahdollistaa enemmän kuin takertuminen jo nähtyyn. Siksi LinkedIn ja yhä laajenevat kiinnostavien ihmisten verkostot ovat kuin seikkailua, innostavan jännittävä maailma.
Kuusikymppinen voi olla innokkaampi oppija kuin koskaan aikaisemmin. Meillä on ainutlaatuinen tilaisuus yhdistää pitkään kerättyä ymmärrystä ja viisautta uusien teknologioiden ja ideoiden kanssa. Aina omaa osaamista ei ole opittu sanoittamaan ja monet meistä pienentävät itseään turhaan. Professionaalisena coachina olen saanut auttaa ihmisiä itsetuntemuksen ja itsevarmuuden kehittämisen matkalla. Sisäinen voima luo joustavan ja kestävän perustan. Itsetuntemuksen ja itseluottamuksen tulee perustua reflektoinnin kautta rakennettuun sisäiseen turvaan ja varmuuteen. Metataitoisuus lisää innovatiivisuutta ja sen kautta ratkomme kaikkein suurimmat haasteemme yhteistyötä hyödyntäen.
Kysy itseltäsi:
Mihin suuntaan tätä meille jokaiselle yhteistä asiaa kannattaa viedä? Miksi?
Mitä itse aiot ajatella syvemmin?
Minkä käytännön muutoksen teet edistääksesi kaikenikäisten hyvää yhteistyötä?